Elina Hirvonen

Hiv ja malaria jarruttavat Afrikan nousua

”Viimeisten 5–6 vuoden aikana monet Afrikan maat, Mosambik mukaan lukien, ovat alkaneet kehittyä yllättävän nopealla vauhdilla.”

Maputon, Mosambikin pääkaupungin yliopiston luentosali on täynnä pipopäisiä opiskelijoita, miehiä puvuissa ja toimittajia. Puhuja on YK:n kehitysohjelman UNDP:n johtaja Kemal Dervis. Kun hän mainitsee tiedon maanosan viimeaikaisesta kehityksestä, yleisöstä kuuluu taputusta.

Taputuksiin on aihetta, sillä Afrikasta kuuluu pitkästä aikaa hyvää. Maailman talousfoorumin, Maailmanpankin ja Afrikan kehityspankin julkaiseman Afrikan kilpailukykyraportin mukaan vuosikymmeniä taloudellisesta lamaannuksesta kärsineen maanosan bruttokansantuote kasvoi vuosina 2001–2005 keskimäärin 4,9 prosenttia, viime vuonna 5,5 prosenttia vuodessa. Tältä vuodelta odotetaan 70-luvun jälkeistä ennätystä, 6,2 prosentin kasvua.

Luvut ovat rohkaisevia, mutta kasvun kestävyyteen liittyy ratkaisua vaativia kysymyksiä. Vaikka monessa maassa taustalla on onnistunut politiikka, kasvua ovat vauhdittaneet ulkoiset tekijät: velkojen mitätöinti, raaka-aineiden hintojen nousu ja suotuisa kansainvälinen ympäristö.

YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen eivät riitä edes ennätysluvut. Äärimmäisen köyhyyden vähentämiseen ja köyhimpien ihmisten elinolojen parantamiseen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä edellyttäisi seitsemän prosentin kasvua vuodessa.

Raportin laatijat pitävät Afrikan haasteina paitsi hyvää hallintoa, paikallisen yritystoiminnan rahoitusta, koulutusta ja infrastruktuuria. Heikon infrastruktuurin takia epäsuorat kulut ovat maanosassa usein lähes kolmanneksen yritystoiminnan kokonaiskuluista.

Kiinnostavassa raportissa häkellyttävää on puutteellinen analyysi hiv:n ja malarian vaikutuksista talouteen. Jokapäiväisessä elämässä sairaudet ovat läsnä jatkuvasti. Työt viivästyvät, kouluista puuttuu opettajia ja sairaaloista lääkäreitä, kun koulutetut aikuiset kuolevat sairauksiin, joihin ei muualla maailmassa enää tarvitse kuolla.

Haasteista huolimatta raportin sanoma on selvä. Afrikalla on edellytykset kestävään taloudelliseen kehitykseen. Tärkeä voimavara ovat naiset, jotka, toisin kuin missään muualla, muodostavat yli puolet maanosan työvoimasta. Jos koulutusta ja taloudellista toimintaa koskevista rajoituksista päästään eroon, afrikkalaisten naisten taloudellinen toiminta on vähintään yhtä tuottavaa kuin miesten. Ratkaisevaa on tahto uudistuksiin ja rikkaiden maiden nykyistä lujempi sitoutuminen tukemaan kehitystä alueilla, joilla Afrikan maiden voimavarat eivät riitä.

Pitkällä tähtäimellä on kiinnostavaa nähdä, muuttaako taloudellinen kasvu myös Afrikkaa koskevia stereotypioita. Taloustieteilijä Jeffrey Sachs on The End of Poverty -kirjassaan analysoinut köyhiin maihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Sachsin mukaan jokaisen maan köyhyyttä on selitetty laiskuudella – siihen asti, että maat ovat rikastuneet. Kun ulkomaalaiset saapuivat Japaniin 1870-luvulla, lehdissä kerrottiin seuraavaa: ”Emme usko, että maasta voi koskaan tulla vaurasta... …sen estää ihmisten rakkaus joutilaisuuteen.” Sama lehti uskoi maan syvälle juurtuneen korruption tekevän uudistukset mahdottomiksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Ilmeisesti et pidä hallitsematonta väestönkasvua (eli siis äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrän räjähdysmäistä lisääntymistä) minkäänlaisena ongelmana Afrikassa, koska et lainkaan mainitse sitä kirjoituksessasi? Vai korjaantuvatko liikakansoittumiseen liittyvät ongelmat taloudellisen kasvun myötä? Afrikkalaisten naisten koulutusta ja taloudellista toimintaa koskevista rajoituksista on tietysti tärkeää päästä eroon. Vähintään yhtä tärkeää on HIV:n leviämisen ehkäiseminen. Tahto ja sitoutuminen näihin uudistuksiin ei kuitenkaan ole millään tavalla rikkaiden maiden asia. Kyllä ne ovat kiinni ihan vaan afrikkalaisten miesten tahdosta ja asenteista.
Demokratiakehityksen ohella tarvitaan onnistunutta ehkäisyvalistusta. Tämä on paras tie nuorten naisten koulutuksen onnistumiseen kun elämä ei rajoitu pelkkään lasten synnyttämiseen kuten monissa Afrikan maissa. Myös tasa-arvokehitystä tarvitaan. AIDS:in ja aliravitsemuksen nujertaminen tulevat tässä sivutuotteena. Uskonnolliset ja perinteiset asenteet mm. kondomin käyttöä kohtaan Afrikassa pitää saada muuttumaan. Maailmassa kuolee päivittäin 5000 ihmistä AIDS:iin.
Kiitos kirjoituksesta! Saatoin käyttää tänään sitä oppilaiden kanssa, koska se oli nimenomaan Afrikassa julkistettu raportti. Yksi keskeinen asia puuttui: väestönkasvu. Kun tulin ensi kerran Tansaniaan 1976, oli helppo sanoa Tansania on kolme kertaa Suomea suurempi ja väestö on nelinkertainen, mutta nyt: väestö on 7-8 -kertainen. Ruohonjuuritasolla infrastrukuuri ei kykene seuraamaan väestökehitystä. Näen sen ympärilläni: kylän vesijärjestelmä ei riitä enää kattamaan koko väestöä, koululuokassa voi olla 100 oppilasta, isä jakaa 4 eekkerin pellon viidelle lapselle. Vanhat viisaudet: Kouluta nainen, niin koulutat kansakunnan. Anna ihmiselle mieluimmin onki kuin kala. Antti Vanhanen, Eteläinen Ylänkömaa, Tansania
lehden kustantajille: ihan peruskysymys: kenenkään ei tarvitse tietää kuka on elina hirvonen ja millä kompetensilla hän kirjoittaa vakavasta asiasta? senhän voisi kertoa jossakin kohdassa niin voi harkita kannattaako ryhtyä lukemaan tekstiä. good luck uusisuomi.fille j.
Japanin kehitys teollisuusvaltioksi 1800-luvun lopulla tapahtui vahvasti keisarijohtoisen oligarkian toimesta. Nykyinen Aasian nousu (mm. Kiina ja Vietnam) on tapahtunut epädemokraattisten vahvojen hallintojen alla. Miksi Afrikka tekisi poikkeuksen ja pompsauttaisi jostakin länsimaisen puoluelaitoksen ja demokratian, jonka myötä sitten talous, HIV ja malaria saataisiin kuntoon?
Jaskalle, tämmöset tiedot löytyi, kun klikkasi kuvan alta hänen nimeään: Elina Hirvonen (s. 1975) on Sambian Lusakassa asuva kirjailija, toimittaja ja dokumentaristi. Hän harrastaa juoksemista ja puuveneilyä, rakastaa Sofia Coppolan elokuvia, Michael Cunninghamin kirjoja, taloustieteilijä Jeffrey Sachsin ajattelua ja brittilehti The Guardianin nettisivuja ja arkistoa. Hirvonen on aikaisemmin työskennellyt toimittajana lehdissä ja televisiossa ja päätoimittanut Tulva-lehteä. Hänen esikoisromaaninsa Että hän muistaisi saman käännösoikeudet on myyty seitsemälle kielelle. Hänen ohjaamansa, Afrikasta Eurooppaan tulevista siirtolaisista kertova dokumenttielokuva Paratiisi – kolme matkaa tässä maailmassa esitetään keväällä TV2:n Dokumenttiprojektissa.
Kiitos kommenteista! Jari: Nopea väestönkasvu todellakin pahentaa köyhyysloukkua, ja samalla köyhyyden vähentäminen on tehokkain keino väestönkasvun hidastamiseen. Muutamia Aasian maita lukuunottamatta kaikki maailman nopean väestönkasvun alueet ovat köyhiä ja vähän urbanisoituneita. Vaurastuminen, urbanisoituminen ja lapsikuolleisuuden vähentäminen vähentävät syntyvyyttä, viimeinen siksi, että vanhuuttaan aikuistuvien lasten varassa elävät vanhemmat eivät "ylikompensoi" lasten määrää, jos todennäköisyys jäädä eloon on suurempi. Lisäksi avainasemassa, niin kuin koko köyhyyskysymyksessä, on naisten koulutus ja mahdollisuus päättää ruumiistaan. En väitä. että länsimaiden pitäisi hoitaa sisäiset uudistukset Afrikan puolesta, mutta valitettavasti mitkään uudistukset eivät riitä Afrikan nostamiseen köyhyyden kierteestä ilman rikkaiden maiden apua. Rikkaiden maiden 0,7% kehitysyhteistyötavoite BKT:sta perustuu taloustieteilijä Jeffrey Sachsin laskelmiin siitä, mitä Afrikan maat omien uudistustensa lisäksi tarvitsisivat päästäkseen irti köyhyyskierteestä. Taina: Ehkäisyvalistusta tarvitaan, mutta ainakin täällä Sambiassa katolinen kirkko ja Yhdysvaltain uskonnollinen oikeisto tekevät parhaansa vaikeuttaakseen sitä. Antti: Minuakin ihmetyttää Kiinan esimerkin valossa, miksi Afrikan kohdalla korostetaan aina ensimmäisenä hyvän hallinnon, demokratian ja talouskasvun yhteyttä. Silti Afrikan maissa näillä on yhteys - joskaan ei yksinkertainen tai suoraviivainen. Monissa Afrikan maissa (mm. Mali, Benin, Senegal) on jo nyt kansainvälisten mittareiden (mm. Maailmanpankki ja Transparency International) mukaan demokraattinen, läpinäkyvä ja vapaa hallinto, mutta se ei yksin riitä köyhyyden vähentämiseen.

Kirjoita uusi kommentti

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja