Hiv ja malaria jarruttavat Afrikan nousua
”Viimeisten 5–6 vuoden aikana monet Afrikan maat, Mosambik mukaan lukien, ovat alkaneet kehittyä yllättävän nopealla vauhdilla.”
Maputon, Mosambikin pääkaupungin yliopiston luentosali on täynnä pipopäisiä opiskelijoita, miehiä puvuissa ja toimittajia. Puhuja on YK:n kehitysohjelman UNDP:n johtaja Kemal Dervis. Kun hän mainitsee tiedon maanosan viimeaikaisesta kehityksestä, yleisöstä kuuluu taputusta.
Taputuksiin on aihetta, sillä Afrikasta kuuluu pitkästä aikaa hyvää. Maailman talousfoorumin, Maailmanpankin ja Afrikan kehityspankin julkaiseman Afrikan kilpailukykyraportin mukaan vuosikymmeniä taloudellisesta lamaannuksesta kärsineen maanosan bruttokansantuote kasvoi vuosina 2001–2005 keskimäärin 4,9 prosenttia, viime vuonna 5,5 prosenttia vuodessa. Tältä vuodelta odotetaan 70-luvun jälkeistä ennätystä, 6,2 prosentin kasvua.
Luvut ovat rohkaisevia, mutta kasvun kestävyyteen liittyy ratkaisua vaativia kysymyksiä. Vaikka monessa maassa taustalla on onnistunut politiikka, kasvua ovat vauhdittaneet ulkoiset tekijät: velkojen mitätöinti, raaka-aineiden hintojen nousu ja suotuisa kansainvälinen ympäristö.
YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen eivät riitä edes ennätysluvut. Äärimmäisen köyhyyden vähentämiseen ja köyhimpien ihmisten elinolojen parantamiseen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä edellyttäisi seitsemän prosentin kasvua vuodessa.
Raportin laatijat pitävät Afrikan haasteina paitsi hyvää hallintoa, paikallisen yritystoiminnan rahoitusta, koulutusta ja infrastruktuuria. Heikon infrastruktuurin takia epäsuorat kulut ovat maanosassa usein lähes kolmanneksen yritystoiminnan kokonaiskuluista.
Kiinnostavassa raportissa häkellyttävää on puutteellinen analyysi hiv:n ja malarian vaikutuksista talouteen. Jokapäiväisessä elämässä sairaudet ovat läsnä jatkuvasti. Työt viivästyvät, kouluista puuttuu opettajia ja sairaaloista lääkäreitä, kun koulutetut aikuiset kuolevat sairauksiin, joihin ei muualla maailmassa enää tarvitse kuolla.
Haasteista huolimatta raportin sanoma on selvä. Afrikalla on edellytykset kestävään taloudelliseen kehitykseen. Tärkeä voimavara ovat naiset, jotka, toisin kuin missään muualla, muodostavat yli puolet maanosan työvoimasta. Jos koulutusta ja taloudellista toimintaa koskevista rajoituksista päästään eroon, afrikkalaisten naisten taloudellinen toiminta on vähintään yhtä tuottavaa kuin miesten. Ratkaisevaa on tahto uudistuksiin ja rikkaiden maiden nykyistä lujempi sitoutuminen tukemaan kehitystä alueilla, joilla Afrikan maiden voimavarat eivät riitä.
Pitkällä tähtäimellä on kiinnostavaa nähdä, muuttaako taloudellinen kasvu myös Afrikkaa koskevia stereotypioita. Taloustieteilijä Jeffrey Sachs on The End of Poverty -kirjassaan analysoinut köyhiin maihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Sachsin mukaan jokaisen maan köyhyyttä on selitetty laiskuudella – siihen asti, että maat ovat rikastuneet. Kun ulkomaalaiset saapuivat Japaniin 1870-luvulla, lehdissä kerrottiin seuraavaa: ”Emme usko, että maasta voi koskaan tulla vaurasta... …sen estää ihmisten rakkaus joutilaisuuteen.” Sama lehti uskoi maan syvälle juurtuneen korruption tekevän uudistukset mahdottomiksi.

Kommentoi 7 kommenttia