Öljymaiden ystävä
Viime viikolla Sambian hallituksella oli selittämistä. Oppositiopoliitikko Michael Sata ilmoitti suunnittelevansa matkaa Yhdysvaltoihin kampanjoimaan Taiwanin itsenäisyyden puolesta. Sata päätteli, että jos itsenäinen Taiwan sijoittaisi Kiinan sijasta Sambian kuparikaivoksiin, työntekijöitä kohdeltaisiin paremmin ja maahan jäisi enemmän rahaa.
Kiina investoi Afrikkaan tehokkuudella, joka voi onnistua vain kiinalaiselta keskushallinnolta. 31 prosenttia Kiinan kipeästi tarvitsemasta öljystä tulee Afrikasta, suurin osa siitä Angolasta. Kauppaan kuuluu, että kiinalaiset työntekijät rakentavat maahan rautateitä, hallintorakennuksia ja hotelleja – Kiinasta kuljetetuilla tarvikkeilla. Angolan lisäksi Kiina ostaa öljyä Sudanista ja sen naapurimaasta Tsadista, jonne Darfurin sota on levinnyt. Sudan saa vaihtokaupassa kiinalaisia aseita, joilla tapetaan ihmisiä Darfurissa ja Tsadissa.
Sambiassa Kiinan huomio keskittyy kupariin. Julkisessa keskustelussa Kiinan läsnäolo näkyy niin, että länsimaisten suuryritysten sijaan pahimman riistäjän maineessa ovat kiinalaiset. Riippumattoman The Post -lehden kolumnisti vertasi kiinalaisiin yrityksiin kohdistuvaa kritiikkiä arabialaiseen sananlaskuun: ”Jos yksi ihminen kutsuu sinua aasiksi, se on hänen mielipiteensä. Mutta jos kymmenen ihmistä sanoo sinua aasiksi, kannattaa katsoa peiliin.”
Kiinalaiset kupariyritykset ovat kuuluisia työntekijöiden kuolemista ja huonoista palkoista. Tällä viikolla sambialaiset ammattiyhdistykset julkaisivat raportin, jossa verrattiin Kiinan ja Intian investointien vaikutuksia talouteen, työllisyyteen ja kehitykseen. Raportin mukaan työläisten maksimipalkka kiinalaisten omistamalla hiilikaivoksella on 60 euroa kuussa, kun pääosin intialaisten omistaman kuparikaivoksen työntekijät tienaavat minimissään 300, enimmillään yli 500 euroa.
Kiinan läsnäolo Afrikassa on herättänyt myös positiivisia kommentteja. Kiinan on kehuttu kohtelevan Afrikan maita tasavertaisemmin kuin länsimaiden, ja maan nopeaa talouskasvua on pidetty roolimallina Afrikalle. YK:n turvallisuusneuvostoon Kiina hyväksyttiin juuri Afrikan maiden äänillä. Ironista on, että maa keskittyi siellä vuosien ajan torpedoimaan yritykset puuttua Darfurin kansanmurhaan.
Euroopan maat kritisoivat Kiinaa siitä, ettei se sido investointeja ja apua hyvään hallintoon. Se on totta. Mutta ajatus Kiinasta muiden maiden hyvän hallinnon vartijana tuntuu surkuhupaisalta. Maa itse on oiva esimerkki siitä, että hallinto voi olla surkea kansalaisten oikeuksien kannalta, mutta loistava taloudelle ja ulkomaisille investoinneille.
Kiinan lisäksi Afrikassa huolehditaan siitä, etteivät muut maat investoi sinne tarpeeksi. Yhdysvalloissa viime viikolla vieraillut Ugandan presidentti Yoweri Museveni ilmoitti, etteivät kansainväliset yritykset huomaa, missä tulevaisuus on. ”Ne keskittyvät Kiinaan, vaikka Afrikassa olisi parempia mahdollisuuksia.” Presidentti ei puhu pötyä. YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön Unctadin mukaan ulkomaiset investoinnit Afrikkaan ovat olleet 1990-luvun alusta alkaen tuottavampia kuin missään muualla maailmassa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kiina on joutunut talouskasvunsa kanssa ahtaalle. Kiinteistöjen hintojen nouseminen ja maankäyttö synnyttävät paikallishallinnon ja asukkaiden keskelle ehkä vajaa 10 000 mielenosoitusta vuodessa, joista osista raportoidaan kansainvälisesti, myös Helsingin Sanomissa. Helsingin Sanomilla on erittäin hyvä toimittaja Kiinassa, Sami Sillanpää. Myös Susanna Niinivaara on ollut aktiivinen Moskovassa.
Kiinan kommunistinen puolue lupaa puolihyvinvointia vuoteen 2050 mennessä. Siihen mennessä demokratiakin on edistynyt. Hu Jintaon ohjelmassa kansantulon pitäisi nelinkertaistua 2000-2020. Se merkitsee kohtuullista 7% kasvua vuodessa ja jakson loppupuolella ilmeisesti vain 5% kasvua vuodessa. Kiinassa on luvattu yksi lomapäivä vuodessa lisää sekä kolmen perinteisen juhlapäivän vietto vapaana. Tämä lisää Kiinan kotimaista kulutusta ja saa hotellit ruuhkaisiksi.
Kiinan kommunistinen puolue istuu tulivuoren päällä tai sulavalla jäälautalla. Jos sadat miljoonat kiinalaiset haluavat yht'äkkiä demokratian, alkavat maakunnat selvitellä välejään ja tulos voi olla karmeampi kuin Venäjällä 1990-luvulla.
Kiinan tasavalta eli Taiwan on ennakkotapaus. Se on vuoden 1912 lain perusteella oleva Kiinan tasavalta, jonka Yhdysvallat siirsi syrjään YK:sta 1971 Henry Kissingerin Kiinan politiikan vuoksi. Oli kaksi syytä tunnustaa Kiinan kansantasavalta. Neuvostoliitto kyllästyneenä 1969 rajasotaan näki Kiinan kansantasavallan uhkana ja Neuvostoliitto oli kysynyt Yhdysvalloilta lupaa ennalta ehkäisevään ydiniskuun Kiinan kansantasavaltaa vastaan. Nixonin hallinto ei suostunut. Beijingissä oli kaivettu miljoonille ihmisille pommisuojia, joista jokunen on ehkä vielä matkailunähtävänä. Yhdysvallat lisäksi halusi eroon Vietnamin sodasta sitä häviämättä. Kiina oli yksi mahdollinen Pohjois-Vietnamin tukija, joten sitä piti lepytellä.
Kiina ei halua Taiwanin itsenäisyysjulistusta, koska se on ennakkotapaus niin Xinjiangin islaminuskoisille uiguureille kuin Tiibetin buddhalaisille. Myöskään Itä-Kiinan rannikon rikkaat alueet eivät ole kiinnostuneit tasa-arvosta eli rahojensa lähettämisestä investointeina köyhään Länsi-Kiinaan, jossa tulotaso voi olla vain puolet kiinalaisesta.
Taiwan ei puolestaan halua joutua tilanteeseen, missä Yhdysvallat vähentää reaalipoliittisista syistä sotilasapua eikä Taiwanin kansainvälinen asema itsenäisenä valtiona ole tunnustettu, jolloin se voisi vedota Yhdistyneisiin kansakuntiin 51. artiklan perusteella hyökkäyksen sattuessa.
Kiinan politiikkaa Sudanissa, Myanmarissa, Sambiassa jne. voidaan arvostella, mutta lähtökohtana on se, että kun talous kasvaa 7%-12% vuodessa, on aivan välttämätöntä turvata raaka-aineet ja polttoaineet, jottei teollisuuden kasvu pysähdy.
Siksi Kiinan virallinen ulkopolitiikka on se, ettei se puutu kauppakumppaneidensa tai investointimaidensa sisäisiin asioihin.
Jo presidentti Carterin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana toiminut Zbigniew Brezezinski kirjoitti kirjan, The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives
http://www.amazon.com/Grand-Chessboard-American-Geostrategic-Imperatives...
Siinä todetaan, että Persianlahti on kuin 1900-luvun Balkan, mistä lähti ensimmäinen maailmansota liikkeelle. Yhdysvaltain tulee varmistaa itselleen Persianlahti ennen kuin Venäjä saa voimansa takaisin ja ennen kuin Kiinasta tulee liian mahtava Yhdysvaltain näkölkulmasta. Kiinan kansantasavalta ja japanilaiset pankit rahoittavat Irakin sodan Yhdysvaltain liittovaltion lainoin.
Yhdysvaltain läsnä olo Irakissa takaa toimintamahdollisuudet Exxon Mobilille, Chevron Texacolle, mutta ei välttämättä enää Kiinan valtion öljy-yhtiölle, LUKoilille, Elfille.
Kun Yhdysvallat on ottanut Irakin sydämenasiakseen, ei sinne oikein muilla ole asiaa, ei kaikilla eurooppalaisilla eikä varsinkaan kiinalaisilla tai venäläisillä.
Tästä johtuu, että Kiina joutuu haalimaan raaka-aineita ja energiaa hakeutumalla strategiseen yhteistyöhön investointien jne. avulla kaikenlaisten hallitusten kanssa.
Jos Venäjä myisi EU:lle toimittamansa energian Kiinalle ja Intialle, olisi Kiinan ihmisoikeuskuva verrattain paljon parempi kuin nykyään. Siitä kuitenkin seuraisi, että sellaiset valtiot kuin Saksa ja Ranska joutuisivat liittymään Yhdysvaltain jatkoksi ja haalimaan energiansa Kiinan tapaan sieltä, mistä sattuvat saamaan.
Aasian energiasodat vaikuttavat siihen, miten korkeaa moraalia kukin katsoo voivansa noudattaa saattamatta oman maansa taloudellista tilannetta kaaokseen. Jos Venäjä päättäisi myydä energiansa Aasiaan, joutuisi Euroopan unioni arvoimaan moraalinsa uudelleen ja liittymään demokratian ristiretkeen niin Aasiassa kuin Afrikassakin aivan uudenlaisin ponnistuksin.
Euroopan unionin moraalisen tason takaavat vain Venäjän keskeytymättömät energiantoimitukset.
Tässä oli yllättävän asiallisia kommentteja liittyen öljyyn ja geopolitiikkaan. Lisää tällaista. Liian usein koko homma menee sekaisin kun asiat sekoitetaan poliittisen ja ideologisen jargonin sekaan.
Länsimainen media ei ole kovin taitava puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Toivottavasti uusisuomi.fi tulee olemaan tässä suhteessa erilainen ylenantiin, hesariin ja muihin STT:ltä tai Reuters:lta uutisensa ostaviin verrattuna.
Kiitos Elina Hirvonen ja 10.11.2007 18:49 tapioneva kokonaisuutta hahmottavasta näkökulmasta!
Kiina näyttäisi olevan (taas kerran!) jättiläisväestöineen sekä keskuspankkinsa valtavine valuuttavarantoineen ennen kokematon haaste tai uhka tai sekä että. Muistaakseni joku 1800-luvun eurooppalaisista hallitsijoista oli jo näkevinään nousevan ilmansuunnan toteamuksellaan "Die gelbene Gafahr". On oltava melkoinen optimisti nähdäkseen Afrikan tulevaisuuden pääosin valoisana. Globaali kamppailu raaka-aineista voi saada aikaan ilmiöitä, joiden seurauksia voimme vain arvailla. Epäpyhät liittoutumatkaan eivät historian valossa tunnu mahdottomilta. EU:n (Suomen) ja Venäjän puutullikiista on ehkä syytä nähdä osana laajempaa kamppailua rajallisista luonnonvaroista.
Jarkakaa tarkkailua!
Kiitos Elina Hirvonen blogistasi ja muille kommenteista. Tämä on arvokasta tietoa maailman talouksista ja politiikasta, joita ei käsitellä ainakaan suomalaisessa lehdistössä. Kirjoitan parhaillaan fiktiota Afrikan valtioista, ja taustaksi kaipaan juuri tällaista tietoa. Kiinasta tiedän sentään jotain. Olen käynyt useita kertoja Kiinassa ja ymmärsin, ettei tuota kansaa voi hallita muuten. Kiinan ja muiden kansojen suhteista puhutaan liian vähän.
On harmi, että suomalainen lehdistö kirjoittaa niin vähän esimerkiksi Afrikasta tai Kaakkois-Aasiasta. Tietosanakirjat ovat joko vanhentuneita tai liian suppeita lähteiksi. Wikipediaan ei voi luottaa, koska se vilisee virheitä ja harhakäsityksiä. Vika lienee siinä, että se on kuin kommenttien jono, täynnä kirjoittajien omia mielipiteitä. Onneksi verkkolehti valitsee blogien kirjoittajat siten, että jutut ovat tosia ja pysyttelevät asiassa. Keskustelupalstoille on turha mennä.
Kiina on tehnyt nousua jo lie Maon kuolemasta lähtien, ja taloudellisesti Kiina on jo maailmanmahti. Jos sen talouskasvu säilyy, se vain lisää vaikutusvaltaansa kolmansissa maissa. Ei ihme, että Putin pelkää Kiinan vaikutusta.
Kolmansissa maissa toimitaan Suomessa saatujen tietojen mukaan tyhmästi. Nigeriassa kansa varastaa öljyä putkista, koska tuloja ei jaeta tasaisesti. Zimbabwessa pellot kasvavat pusikkoa, koska valkoiset on ajettu planttaaseilta. Kokemattomat eivät osaa hoitaa maataloutta ja inflaatiolle ei ole enää suurempaa ylisanaa. Sambiasta on kirjoitettu vähän, mutta kiitos Uudelle Suomelle senkin asiat pääsevät esiin.
http://kotisivu.lumonetti.fi/kojojaa
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 5 kommenttia